Eilen pääsin tutustumaan huskysafari yrittäjän arkeen. Matkaan lähti kaksi englannista tullutta vierastamme ja minä. Edellispäivän safari oli jouduttu perumaan kovan pakkasen takia (-35 astetta) eikä tämäkään päivä näyttänyt kovin lupaavalta. Kun pääsimme paikalle, pakkasta oli -25 ja kova tuuli pahensi tilannetta entisestään.
 |
| "Minä olen uljas Repo ja istun ainoastaan koppini katolla" |
Oli jännittävää päästä seuraamaan niin läheltä tällaista toimintaa, sillä en ollut eläessäni käynyt huskyfarmilla. Kun pääsimme pihalle, vastassa odottamassa oli 150 haukkua ja kaikki omissa kopeissaan. Meteli oli kova, sillä voitte kuvitella millaista ääntä lähtee tuollaisesta koiralaumasta.
 |
| "Murr rrr, we´re gonna eat you" |
Matkaan lähdettiin kahden reen voimin. Kummassakin valjakossa oli kahdeksan koiruutta. Jännää oli huomata, miten hyvin kommunikaatio toimi isännän ja koirien välillä. Revot tiesivät välittömästi, kuka on lauman johtaja ja ketä totellaan. Isäntä käytti kahta eri ”koodia”. Toinen oli ”Hee” eli vasemmalle ja toinen ”tsii” eli oikealle.
 |
| "Hei wowwow, katos vähän mitä sä oikeen kuvaat" |
Matkan kestäessä kaksi tuntia, ei oikeaoppisenkaan kerrospukeutujan vaatetus enää pitänyt, vaan varpaat tekivät kuolemaa ensimmäisenä hyisessä pakkassäässä. Myös nenä on ollut koetuksella Lapin talvisäissä. Kaikesta huolimatta matka oli mukava ja antoisa kokemus ja Turret tietysti valloittavia.
 |
| "Susanna, onko sinulla kaikki hyvin siellä porontaljan alla?" |
Tänään tiistaina olen taas ylittänyt itseni. Sain tehtäväkseni opettaa ranskasta tulleille vieraillemme hiihtoa. Mietin, miten ihmeessä opetetaan hiihtoa ihmisille, jotka pahimmassa tapauksessa eivät ikinä ole nähneet suksia saatikka hiihtäneet niillä. Olen itse hurahtanut hiihtämiseen täysin, mutta ikinä en ole sitä kenellekään opettanut tai saanut ohjausta, miten sitä opetetaan toiselle.
En tiedä mitä tapahtui, mutta viesti meni todella hyvin perille ja sain opetettua viisi ranskalaista hiihtämään (joista ainoastaan kaksi oli hiihtänyt KERRAN elämässään). Hehän innostuivat siitä niin paljon, että teimme kunnon lenkin aina Kuivajärvelle saakka. Ei ole mennyt hukkaan luonto-ja liikuntamatkailun opintoni! :D
Hassua, että kymmenen vuotta sitten olin leirikoulussa Inarissa ja meitä opetti hiihtämään eräopas ja teimme pitkän hiihtovaelluksen Inarin kirkonkylälle saakka Vasatokasta. Ajattelin silloin, kuinka hienoa olisikaan olla oppaana ja ihailin hänen työtään. Nyt teen itse sitä samaa ja samalla paikkakunnallakin! :D
Nyt lounasta ja sitten ulos potkukelkkailemaan peilijäiselle Kittiläntielle. Mukavaa viikonjatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti