Koira repolainen

Eilen pääsin tutustumaan huskysafari yrittäjän arkeen. Matkaan lähti kaksi englannista tullutta vierastamme ja minä. Edellispäivän safari oli jouduttu perumaan kovan pakkasen takia (-35 astetta) eikä tämäkään päivä näyttänyt kovin lupaavalta. Kun pääsimme paikalle, pakkasta oli -25 ja kova tuuli pahensi tilannetta entisestään. 

"Minä olen uljas Repo ja istun ainoastaan koppini katolla"

Oli jännittävää päästä seuraamaan niin läheltä tällaista toimintaa, sillä en ollut eläessäni käynyt huskyfarmilla. Kun pääsimme pihalle, vastassa odottamassa oli 150 haukkua ja kaikki omissa kopeissaan.  Meteli oli kova, sillä voitte kuvitella millaista ääntä lähtee tuollaisesta koiralaumasta.

"Murr rrr, we´re gonna eat you"

Matkaan lähdettiin kahden reen voimin. Kummassakin valjakossa oli kahdeksan koiruutta. Jännää oli huomata, miten hyvin kommunikaatio toimi isännän ja koirien välillä. Revot tiesivät välittömästi, kuka on lauman johtaja ja ketä totellaan. Isäntä käytti kahta eri ”koodia”. Toinen oli ”Hee” eli vasemmalle ja toinen ”tsii” eli oikealle.

"Hei wowwow, katos vähän mitä sä oikeen kuvaat"

Matkan kestäessä kaksi tuntia, ei oikeaoppisenkaan kerrospukeutujan vaatetus enää pitänyt, vaan varpaat tekivät kuolemaa ensimmäisenä hyisessä pakkassäässä. Myös nenä on ollut koetuksella Lapin talvisäissä. Kaikesta huolimatta matka oli mukava ja antoisa kokemus ja Turret tietysti valloittavia. 

"Susanna, onko sinulla kaikki hyvin siellä porontaljan alla?"

Tänään tiistaina olen taas ylittänyt itseni. Sain tehtäväkseni opettaa ranskasta tulleille vieraillemme hiihtoa. Mietin, miten ihmeessä opetetaan hiihtoa ihmisille, jotka pahimmassa tapauksessa eivät ikinä ole nähneet suksia saatikka hiihtäneet niillä. Olen itse hurahtanut hiihtämiseen täysin, mutta ikinä en ole sitä kenellekään opettanut tai saanut ohjausta, miten sitä opetetaan toiselle.

En tiedä mitä tapahtui, mutta viesti meni todella hyvin perille ja sain opetettua viisi ranskalaista hiihtämään (joista ainoastaan kaksi oli hiihtänyt KERRAN elämässään). Hehän innostuivat siitä niin paljon, että teimme kunnon lenkin aina Kuivajärvelle saakka. Ei ole mennyt hukkaan luonto-ja liikuntamatkailun opintoni! :D

Hassua, että kymmenen vuotta sitten olin leirikoulussa Inarissa ja meitä opetti hiihtämään eräopas ja teimme pitkän hiihtovaelluksen Inarin kirkonkylälle saakka Vasatokasta. Ajattelin silloin, kuinka hienoa olisikaan olla oppaana ja ihailin hänen työtään. Nyt teen itse sitä samaa ja samalla paikkakunnallakin! :D

Nyt lounasta ja sitten ulos potkukelkkailemaan peilijäiselle Kittiläntielle. Mukavaa viikonjatkoa!

Ihan Pihalla

Viikonloppu on kulunut mukavissa merkeissä. Perjantai-iltana sain kunniatehtäväksenii ottaa rahat pois kaikilta Rantsuun haluavilta. Ovella kävi kuhina ja paikka täyttyikin lähes ääriään myöten. Kellon lähestyessä kolmea, tarjoilijoiden oli melkein työnnettävä asiakkaat ulos, koska kaikilla oli niin SkaBmaKivaa :D

Eilen lauantaina olin Siidan takapihalle rakennetussa lumiteatterissa töissä ja tässä todistusaineistoa OIKEASTA kerrospukeutumisesta. Siihenhän kuuluu mm. kaksi pitkähihaista, kaksi paksua villapaitaa, untuvatakki, pilkkihaalarit, toppahousut ja fleecekerrasto. Ja silti oli kylmä, nimittäin olin unohtanut villasukat kotiin. :D

Kerrospukeutumista Susannan tyyliin

Siidalta menin suoraan Sajokselle, jossa näytettiin 60 vuotta vanha elokuva Valkoinen peura. Teoksen on ohjannut Erik Blomberg ja se on palkittu mm. Cannesin elokuvajuhlissa vuonna 1953. Tämän kauhufantasiahenkisen elokuvan tapahtumapaikat olivat tuttuja, sillä siellä vilahteli maisemia Inarista, Saariselältä ja Paistunturista. Sajos täyttyi ääriään myöten ja ihmisillä näytti olevan hauskaa naurun määrästä päätellen. Oli hauskaa huomata, miten saamelaiskulttuuri näyttäytyi vahvasti elokuvassa ja miten työntekotavat ovat muuttuneet vuosien varrella tekniikan kehittyessä.

Elokuvan jälkeen teimme vielä pienen kyläkierroksen ja kävimme (aina niin rakastamissani) naapurikylien paikallisissa. Inarin kirkonkylältä Utsjoelle päin löytyy Kaamasen kievari, joka oli oikein viehättävä paikka. Kievarilta vähän matkaa eteenpäin sijaitsee Neljän tuulen tupa, joka ehkä vei voiton Susannan ranking-listalla. Sieltä saa ruokaa, siellä on karaoke ja tunnelma on kuin oman kodin takkahuoneessa. I like!

Kaamasen kievari

Huomenna alkaa neljäs viikko Menesjärveläisenä. Siispä uutta viikkoa kohti ja uusia jännittäviä haasteita on luvassa. 

Mukavaa sunnuntaita kaikille!

Skabmagovat

Tällä viikolla urheilut ovat jääneet vähiin työn viedessä voiton, joten päätin korjata tilanteen tänä aamuna hiihtolenkillä. Tuuli oli puhaltanut yön aikana juuri eilen tehtyjen latujen päälle sellaiset kinokset, että oli parasta lähetä seuraamaan vain kelkkareittejä. Takaisin päin tullessani Timppa saapui kelkalla vieraidemme kanssa vastaan ja katsoi menoani. Näin puolet elämästäni hiihtoa harrastaneena Timppa totesi, että pidän sauvoja väärin kädessä :D On se hyvä tietysti tässä vaiheessa elämää huomata kyseinen moka, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Menesjärvi tänään

Päivän paras juttu sattui Timpalle, kun hän tapansa mukaan oli asettamassa kypärämyssyä safarille lähtijän päähän. Timppa ihmetteli, miksi myssyssä on niin iso aukko ja yritti etsiä oikeata kohtaa muiden katsellessa vierestä. Kauhunhetket alkoivat, kun paljastui että Timppa piteli käsissään naisten mustia alushousuja!!! Kuinka noloa, jos ne olisivat päätyneet jonkun ihmispoloisen päähän :D Vähin äänin Timppa korjasi tilanteen ja vaivihkaa piilotti alushousut ja etsi oikean kypärämyssyn. Tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja makoisilla nauruilla.

Viikot vierivät ja vieraat kartanolla vaihtuvat. On ollut mukava tavata niin erilaisia ihmisiä ja tämä onkin työssäni parasta, oppia ennakoimaan, kuuntelemaan, kommunikoimaan ja havainnoimaan miten eri tilanteissa eri ihmisten kanssa tulee toimia. Sosiaaliset taidot ovat asia numero yksi. Olen myös oppinut paljon pientä nippelitietoa, jossa olen aikaisemmin ollut äärimmäisen huono. Yksittäiset asiat eivät ole millään tahtoneet jäädä päähäni luvuista ja numeroista puhumattakaan. Täällä se on elinehto, minun on osattava kertoa vieraillemme mm. saamelaiskulttuurista jos he jotakin kysyvät. Tuntuu, että samalla kun tietämykseni kasvaa, alkavat asiat kiinnostamaan entistä enemmän ja halu ottaa selvää on suuri.

Bargi Susanna

Tänä viikonloppuna on tosiaan käynnissä aikaisemmin mainitsemani Skabmagovat elokuvafestivaalit. Itse olen aikeissa viettää aikaani festareilla vapaaehtoistyöntekijänä mm. lipunmyynnissä. Onko teillä lukijoilla mitään kokemuksia aikaisemmilta vuosilta kyseisestä tapahtumasta tai osaisitteko suositella jotakin elokuvaa? Jos aikaa jää, meinaan mennä katsomaan ainakin revontuliteatterin näytöstä huomenna illalla. Tietenkin tapahtuman kruunaa Skabmakivat-pippalot tänään illalla Rantsussa. See you there!

Ensin työ, sitten huvi

Pari viimeistä päivää ovat olleet todella työntäyteisiä. Olen ollut tien päällä ja kuljettanut asiakkaita, joten blogin päivittäminen on ollut hyvin haastavaa. Huomenna kuitenkin alkaa viikonloppu ja Skabmagovat elokuvafestarit jolloin elämä vähän rauhoittuu jälleen. Aamun ajattelin aloittaa pitkällä hiihtolenkillä Menesjärvellä ennenkuin lähden kylille.

Jottei kotipuoli ihan unohtuisi, laitan muistin virkistämiseksi yhden kuvan Halkiasta :)

Näkymä parvekkeeltani

Ihanaa päivää

Päivät senkun paranevat. Aamupalan jälkeen sain tehtäväkseni viedä vieraitamme Ivalon suunnalle, jolloin sain muutaman tunnin aikaa jatkaa viimeksi kesken jäänyttä Ivalon kierrosta. Ystäväni Ilmari esitteli pitäjää ja tietämykseni lisääntyi taas rutkasti. 

Susanna

Aurinko näyttäytyi kauniina loistaen muutaman tunnin kunnes se taas vetäytyi takaisin muille maille. Ilmari saikin ikuistettua minusta otoksen keskellä ”cityä” (tosin lumikasa peitti puolet auringosta taakseen). Vitsailimme, että olisi pitänyt muistaa ottaa lapiot matkaan, jotta saadaan kasa pois auringon paistetta häiritsemästä.

Minusta on mukavaa, että täältä löytyy niin samanhenkisiä ihmisiä kuin itse olen. Ilmari on jo konkari karaokessa, joten täytyy lähteä ottamaan mittaa paikalliseen Kultahippu hotelliin joku kerta. Helmikuussa Hipussa järjestetään karaokefestarit, joten arvatkaa kenet löytää sieltä? 

Ilmarin uusi lookki :D

Olen jo ehtinyt myös liittyä paikalliseen Heinäkengät ry:n facebook ryhmään, jossa tiedotetaan tanssikursseista joita järjestetään Ivalossa. Täällä toimii ilmeisen aktiivinen tanssiporukka mikä on kiva.

Tässä iltasella istuin kodassa iltaa tulen loimutessa aivan ihastuttavan hollantilaisseurueen kera. Juoksimme vuoronperään ulos ja sisään, sillä tälle illalle oli ennustettu paljon revontulia. Joitakin näimme, mutta voimakkaana riehuva tuuli sekä pöllyävä lumi tekivät ulkona olemisesta tukalaa ja niinpä päätimme jatkaa iltaa sisätiloihin. Hauskaa oli, että HE halusivat tarjota minulle teetä, joten kerrankin sain itse nauttia olosta "palveltavana". :)

Susanna Lapinneitona

Kelkkaretki

Timppa on paras ikinä! Pihalla oli yllätys odottamassa koskien tämän illan revontuliretkeä; minua varten varattu  moottorikelkka, jota sain ihan itse ajaa (ja tällä kertaa päällä oli muutakin kuin kukkamekko)!! Olin niin haltioissani, että kiljun ja naurun sekamelska täytti varmaan Menesjärven perimmäisenkin kolkan. Oli suuri elämys ajella tuhatta ja sataa keskellä järveä ja jahdata revontulia (jotka eivät suurimpienkaan aneluiden siivittäminä meille näyttäytyneet). Välillä taivaalla tuikki jokunen yksinäinen tähtönen, mutta ennustuksiin ei selvästikään kannata luottaa. Tälle päivälle luvatun korkean revontuliennustuksen peitti pilvinen taivas, mutta ei se menoa silti haitannut. :)

Jotta saisitte todistusaineistoa kelkkaretkestäni, niin lupaan laittaa kuvia tämän illan ajeluista kunhan ne Timpan kameralta jaksavat siirtyä koneelleni.

Fantastic, I would say!

Todistusaineistoa kelkkaretkestä

Poromiehen elämää

Tänään oli aivan huikea päivä! Olin asiakasryhmän kanssa visiitillä naapurin poroisännän luona. Ohjelmaan kuului, että meidät vietiin reellä moottorikelkan vetämänä keskelle metsää katsomaan porotokkaa. Isäntä teki useita kutsuhuutoja ja johan alkoi poroja virrata paikalle murkinan toivossa.

Porojen ympäröimänä teimme reen viereen nuotion, jossa isäntä keitti pannukahvit ja paistoimme makkaraa (paitsi minä vannoutuneena kasvissyöjänä tyydyin katselemaan vierestä kyseistä toimintaa). Onneksi ihana kartanonemäntä Anne oli tehnyt myös eväsleipää mukaan, joten minäkin sain hieman ”leivänmurusta” kuten Märät Säpikkäät -tytöt laulavat.  :)

Päivä tuntui todella uniikilta ja isännän toiminnasta voin sanoa pelkkää hyvää. Tuntui, että hän oli kokoajan läsnä, aito oma itsensä ja todella omistautui asiakkaita varten. Minusta oli myös mukavaa, että toiminta tapahtui ”aidossa ympäristössä” keskellä korpea missä poromiehet muutenkin liikkuvat, eikä missään ”lavastetussa ympäristössä”.

Pakkasta on ollut tänään melkein -25 astetta ja se kyllä tuntui. On hassua, miten lämpötila vaihtelee niin paljon, sillä eilen tähän samaan aikaan oli ainoastaan -10 astetta. Tänään päivän huipennukseksi olisi vielä revontulien metsästysretki menesjärvelle moottorikelkoilla. Saa nähdä, haluavatko nämä pohjoisen taivaan ihmeet näyttäytyä pienelle Susannalle tänä iltana

Päivän aurinkotilanne Menesjärvellä