Parhautta

Tänään on ollut älyttömän kaunis ja aurinkoinen päivä, nämä kevätpäivät tekevät minut kovin onnelliseksi! Aamulla vein kuitenkin tytöt lentokentälle mikä ei ollut yhtään kivaa :( Tulee ikävä <3

Tässä mun lemppari hehe :D

Siitä jatkoin matkaani kohti Menesjärveä, jossa hiihtokoululaiset olivatkin jo odottelemassa lähtöä. Ajattelin, että varmasti menee taas aikaa että vieraamme saavat edes sukset jalkaansa, mutta mitä vielä- he osoittautuivatkin todella taitaviksi hiihtäjiksi ja mehän lähdimmekin ylittämään järveä oikein vauhdilla ja päästyämme kuivajärven puolelle päätimme tehdä oikein pitkän lenkin ja seurata kelkkareittejä takaisin kartanolle. Hiihtokoulu muuttuikin kahden tunnin metsässä samoiluun ja keväthangista nauttimiseen, siis mahtavaa!

Lenkkipolultani

Hassua, mutta en ole kokkaillut täällä oikeastaan ruokia itse ollenkaan. Tänään iski ikävä kaikkia ihania kasvisruokiani ja päätin tehdä lempparikasvismössöäni päivälliseksi. Poroa en ole vieläkään maistanut –kolmen kuukauden jälkeen :) Pakko laittaa vielä kuva aamuisesta ihmeestä puurossani! En ole vaikuttanut itse kyseiseen muodostelmaan millään tavalla :D

Puurooni oli ilmestynyt ilmiselvä SYDÄN :D <3

 

Kairan taikaa

Viime päivät ovat olleet aivan ihania ja rentoja! Eilen otimme valokuvia hotellin markkinointitarkoituksessa ja me tytöt saimmekin toimia malleina. Päivä kului vuoroin suksien ja vuoroin lumikenkien kanssa poseeratessa. Saimme myös kelkkailla pitkin Menesjärveä Timpan kuvatessa kelkkailuaiheisia otoksia. Päivä oli mitä mainioin ja ihanan aurinkoinen.

Tänään huristelin aamupäivällä huskyfarmille ja sain lenkitettäväkseni ihanan ihanan pienen mustan repolaisen jonka olisin tahtonut viedä mukanani kotiin. Kävimme tunnin lenkillä pitkin Lapin kairoja ja taas ei voinut muuta kuin hymyillä. Kuka on lähettänyt minut tällaiseen paratiisiin?

 Iltapäivästä lähdin myös tutkimaan Otsamotunturille menevää reittiä ja onnekseni huomasin sen olevan auki. Vaikka tie perille on kapea pieni polku, oli maasto silti hyvin merkitty ja helppokulkuinen, joten jospa sinne tulisi vaikka lähdettyä ensi viikolla tekemään pieni päiväretki. Matka per suunta on yhdeksän kilometriä ja huipulla odottaa entinen palovartijan kämppä.

Tällä viikolla olemme viettäneet Inarin kirkonkylällä Sajoksen avajaisia, joissa vieraili tiistaina myös itse persidentti puolisoineen. Kyseessä on merkittävä tapahtuma ja Sajos onkin koko kylän ylpeyden aihe.

Ensi viikon vietän vapaaneitinä lomaillen, sillä vanhempani tulevat tänne Saamenmaalle katsomaan, mihin se tytär on joutunut :)

Suski on Rallikuski

Porokuninkuuskilpailut

Viikonloppu on mennyt aivan mahtavissa merkeissä! On ollut todella rentouttavaa olla vaan vapaalla eikä tarvitse murehtia mistään. Eilen lähdimme tyttöjen kanssa kylälle tarkoituksena mennä seuraamaan porokisoja, mutta päädyimmekin huristelemaan rallia järvelle tehdyllä radalla mikä oli aivan mahtavaa! Saimme ajella vuoronperää ja muutaman kerran auto kävi penkassa (tosin ei minun ajamana) :D Aika kallista huvia kylläkin tuollainen mutta huvinsa kullakin! :D

Tuulispää

Kävimme myös eilen päivällä Tuulispäällä, josta on hienot maisemat pitkälle Inarinjärvelle. Iltapäivällä poikkesimme vielä paikallisessa Rantsu-baarissa, jossa meno oli katossa jo kello kolme päivällä! Pöydät olivat niin täynnä riemastunutta porokisakansaa, että hyvä kun istumaan pääsi. Nämä ovat niitä harvoja päiviä, jolloin Inarin kirkonkylä tavallaan ”herää eloon” ja ilmassa on todellista ”festarihumua”.

Tänään lähdimme myös paikanpäälle Lomakylän rantaan seuraamaan kisoja pienen huijauksen saattelemana. Timppa tuli naama peruslukemilla kertomaan meille, että porokisat on peruttu ison jäärailon takia hah hah! Me tietysti uskottiin koko tarina ja pohdittiin kuinka voi olla mahdollista perua noin isolla mittakaavalla järjestetty tapahtuma samana aamuna?! Kun pääsimme kylälle, ei kisojen peruuntumisesta ollut tietoakaan vaan kansa oli täyttänyt parkkipaikat jo hyvissä ajoin aamusta. Myöhemmin meille selvisi, että tänäänhän on ensimmäinen päivä huhtikuuta ja siis aprillipäivä. Olemmekin tyttöjen kanssa pohtineet kostotoimenpiteitä Timpalle ja ehkä joku jäynä tulee vielä tehtyä illalla :)

Itse porokisat olivat kivan oloinen tapahtuma. Porot menivät uskomattoman kovaa vauhtia ja huomasi, miten paljon niiden kanssa oli treenattu kisoja varten. Kisa-alue oli hyvin rakennettu ja paikalla oli monenlaisia kojurakennelmia joista saattoi ostaa hattuja, hansikkaita, käsitöitä, suopunkeja (lempparini oli kirkkaan pinkki suopunki) sekä tietysti ruokakojuista poronkäristystä (jota myytiin houkuttelevalla nimellä Poromiehen suudelma!). Tyydyimme kuitenkin vain olemaan kannustusjoukoissa katsomon puolella shoppailun sijaan. Kivaa oli nähdä kaikkia tuttuja parin kuukauden eristyksen jälkeen täällä Menesjärvellä :)  Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan, jos mahdollista!

Porojen kuningas

Keväthankien loisteessa on hyvä jatkaa taas blogin päivittämistä pienen tauon jälkeen. Kiireisin sesonki on nyt ohi ja taas saa vähän hengähtää. Olenkin ottanut kaiken ilon irti tästä ajasta ja alkanut suorastaan himourheilijaksi, päivässä tulee vedettyä kevyitä kymmenen kilometrin juoksulenkkejä sekä siihen päälle vielä kymmenen kilometriä hiihtoa.

Helmikuu meni hujahtaen ohi ja maaliskuukin on kohta historiaa. Mihin nämä kuukaudet häviävät? Mietin kyllä näin jälkeenpäin, kuinka paljon olen tästä sesongista oppinut. Olen vieläkin sitä mieltä, että en olisi voinut päästä parempaan työharjoittelupaikkaan!

Nyt viikonloppuna Inarin kirkonkylällä pidetään 60. Porokuninkuusajot ja sinne lähdemmekin tyttöjoukolla kilpailijoita kannustamaan. Meitä kehotettiin ottamaan osaa jokkis luokkaan, josta kohteliaasti kieltäydyin :D Luulenpa viihtyväni paremmin katsomon puolella. Tärkeintä taitaa kuitenkin taas olla kisojen oheistoiminta ja pääsenpä viettämään ensimmäistä kokonaista vapaata viikonloppua pitkään aikaan joten saattaa olla että tulee kylällä pyörähdettyä myös ilta aikaan :)

Revontulia ja täysikuuta

Tämä viikko on kulunut mukavissa mutta kiireisissä merkeissä. Menossa on high seasonin loppuvaihe ja työtä on riittänyt. Ehdimme silti kiireen keskellä Annen kanssa piipahtamaan Saariselällä Hiljaisuus matkailussa-seminaarissa, jonka järjesti Lapin matkailuyhdistys. Päivän aikana käsiteltiin eri teemoja liittyen aiheeseen ja myös vähän sen ulkopuolelle. Hiljaisuus onkin yksi merkittävimmistä asioista kartanolla ja odotimme kuulevamme uusia ideoita, joita voisimme hyödyntää omassa toiminnassamme. Meille tulee paljon vieraita nimenomaan nauttimaan luonnon rauhasta ja tästä hiljaisuudesta, mutta tietysti aina hiljaisuutta voi tuotteistaa enemmän.

Saariselkä yllätti myös, sillä siellä olen viimeksi käynyt kymmenen vuotta sitten luokkaretkellä. Olin todella ihmeissäni, kuinka paljon maisemat olivat muuttuneet ja paikka oli kasvanut. Kauppoja oli varmaan enemmän kun Ivalon keskustassa yhteensä ja ilmassa oli "suuren maailman tunnelmaa".

Revontulet ovat olleet huikeita viime päivinä. Eilen revontulilumikenkäilyn jälkeen lähdimme työkaveri Tonin kanssa kuvaamaan läheiselle koskelle ja paikka oli aivan huikea! Jopa minun "surkea" pikkukamera sai aikaan tällaisen otoksen:

Ja tällaisen:

Ja tällaisen...

Susanna keittiömestarina

Työpäivieni ratoksi olen saanut tehdä myös tällaista:

Täytekakku hilla-persikka koristelulla

Täytekakku tuli tilauksesta, koska eräällä vieraistamme oli syntymäpäivä ja minua pyydettiin tekemään kakku illan kotajuhliin. Ainoana ehtona oli, että kakussa tulisi olla elementtejä Lapin luonnosta, koska sankari on kotoisin Kemijärveltä. Tällainen oli siis lopputulos.

Eilen tein asiakkaittemme iloksi taas perunarieskoja, koska perunamuussia oli jäänyt niin paljon yli illalliselta. Tällaisia herkkuja syntyi kyökissä eilen:

Ihania herkkuja namm namm :D

Tänään vietän päivääni vapaalla, joten ajattelin käydä Ivalossa pitkästä aikaa. Lisäksi tarkoitus olisi ulkoilla, koska ilmat ovat olleet hurmaavia viimeaikoina. Aurinko on alkanut paistamaan todella keväisesti ja lämpötilatkin ovat siedettäviä. Toivottavasti viimekuun kaltaisia hirmupakkasia ei enää täällä tarvitsisi kokea.

Kartanon emäntä

Revontulet ovat näytelleet parasta antiaan viimepäivinä. Väriloisto on ollut melkoista ja viimeinkin olen jopa onnistunut napsimaan muutamia kuvia omallakin kameralla. 

Kuvannut Timo Halonen

Olen huomannut viimeaikoina, että kartanosta on tullut todellakin minulle enemmän koti kuin työpaikka. Kuljen täällä villasukat jalassa ympäri ämpäri, saatan olla matkalla toimistosta kyökkiin mutta istahtaa keskelle eteisen lattiaa rupattelemaan vieraidemme kanssa. Hommat vaihtuvat lennossa, ensin keittiössä hääräämässä lounasta josta suoraan hiihtovermeet niskaan ja ladulle opastamaan hiihtämistä. Tuntuu tosiaankin siltä, että kaikki vieraamme ovat ikään kuin ”tuttaviamme”, jotka tunnemme nimeltä ja he ovat täällä osa meitä. 

Chrisin albumista

Täällä elo tuntuu niin leppoisalta, että vaikka kiire on ollut kova näin high seasonin aikaan, ei täällä paljon työtunteja silti lasketa tai mietitä. Töitä tehdään silloin kun niitä on, enkä minä voi vain sanoa vieraillemme, että ”nyt Susanna lähteepi tästä vapaalle”.

Olen nauttinut suunnattomasti täällä olostani, vaikka viimeaikoina eloni onkin pyörinyt vahvasti kartanon ympärillä. Kylälläkään en ole ehtinyt oikein käymään. Meillä on taas talo täynnä ja huomiselle tiedossa olisi rantasaunan ja paljun lämmitystä! Arvatkaa kuka tykkää?