Revontulet ovat näytelleet parasta antiaan viimepäivinä. Väriloisto on ollut melkoista ja viimeinkin olen jopa onnistunut napsimaan muutamia kuvia omallakin kameralla.
 |
| Kuvannut Timo Halonen |
Olen huomannut viimeaikoina, että kartanosta on tullut todellakin minulle enemmän koti kuin työpaikka. Kuljen täällä villasukat jalassa ympäri ämpäri, saatan olla matkalla toimistosta kyökkiin mutta istahtaa keskelle eteisen lattiaa rupattelemaan vieraidemme kanssa. Hommat vaihtuvat lennossa, ensin keittiössä hääräämässä lounasta josta suoraan hiihtovermeet niskaan ja ladulle opastamaan hiihtämistä. Tuntuu tosiaankin siltä, että kaikki vieraamme ovat ikään kuin ”tuttaviamme”, jotka tunnemme nimeltä ja he ovat täällä osa meitä.
 |
| Chrisin albumista |
Täällä elo tuntuu niin leppoisalta, että vaikka kiire on ollut kova näin high seasonin aikaan, ei täällä paljon työtunteja silti lasketa tai mietitä. Töitä tehdään silloin kun niitä on, enkä minä voi vain sanoa vieraillemme, että ”nyt Susanna lähteepi tästä vapaalle”.
Olen nauttinut suunnattomasti täällä olostani, vaikka viimeaikoina eloni onkin pyörinyt vahvasti kartanon ympärillä. Kylälläkään en ole ehtinyt oikein käymään. Meillä on taas talo täynnä ja huomiselle tiedossa olisi rantasaunan ja paljun lämmitystä! Arvatkaa kuka tykkää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti