Porojen kuningas

Keväthankien loisteessa on hyvä jatkaa taas blogin päivittämistä pienen tauon jälkeen. Kiireisin sesonki on nyt ohi ja taas saa vähän hengähtää. Olenkin ottanut kaiken ilon irti tästä ajasta ja alkanut suorastaan himourheilijaksi, päivässä tulee vedettyä kevyitä kymmenen kilometrin juoksulenkkejä sekä siihen päälle vielä kymmenen kilometriä hiihtoa.

Helmikuu meni hujahtaen ohi ja maaliskuukin on kohta historiaa. Mihin nämä kuukaudet häviävät? Mietin kyllä näin jälkeenpäin, kuinka paljon olen tästä sesongista oppinut. Olen vieläkin sitä mieltä, että en olisi voinut päästä parempaan työharjoittelupaikkaan!

Nyt viikonloppuna Inarin kirkonkylällä pidetään 60. Porokuninkuusajot ja sinne lähdemmekin tyttöjoukolla kilpailijoita kannustamaan. Meitä kehotettiin ottamaan osaa jokkis luokkaan, josta kohteliaasti kieltäydyin :D Luulenpa viihtyväni paremmin katsomon puolella. Tärkeintä taitaa kuitenkin taas olla kisojen oheistoiminta ja pääsenpä viettämään ensimmäistä kokonaista vapaata viikonloppua pitkään aikaan joten saattaa olla että tulee kylällä pyörähdettyä myös ilta aikaan :)

Revontulia ja täysikuuta

Tämä viikko on kulunut mukavissa mutta kiireisissä merkeissä. Menossa on high seasonin loppuvaihe ja työtä on riittänyt. Ehdimme silti kiireen keskellä Annen kanssa piipahtamaan Saariselällä Hiljaisuus matkailussa-seminaarissa, jonka järjesti Lapin matkailuyhdistys. Päivän aikana käsiteltiin eri teemoja liittyen aiheeseen ja myös vähän sen ulkopuolelle. Hiljaisuus onkin yksi merkittävimmistä asioista kartanolla ja odotimme kuulevamme uusia ideoita, joita voisimme hyödyntää omassa toiminnassamme. Meille tulee paljon vieraita nimenomaan nauttimaan luonnon rauhasta ja tästä hiljaisuudesta, mutta tietysti aina hiljaisuutta voi tuotteistaa enemmän.

Saariselkä yllätti myös, sillä siellä olen viimeksi käynyt kymmenen vuotta sitten luokkaretkellä. Olin todella ihmeissäni, kuinka paljon maisemat olivat muuttuneet ja paikka oli kasvanut. Kauppoja oli varmaan enemmän kun Ivalon keskustassa yhteensä ja ilmassa oli "suuren maailman tunnelmaa".

Revontulet ovat olleet huikeita viime päivinä. Eilen revontulilumikenkäilyn jälkeen lähdimme työkaveri Tonin kanssa kuvaamaan läheiselle koskelle ja paikka oli aivan huikea! Jopa minun "surkea" pikkukamera sai aikaan tällaisen otoksen:

Ja tällaisen:

Ja tällaisen...

Susanna keittiömestarina

Työpäivieni ratoksi olen saanut tehdä myös tällaista:

Täytekakku hilla-persikka koristelulla

Täytekakku tuli tilauksesta, koska eräällä vieraistamme oli syntymäpäivä ja minua pyydettiin tekemään kakku illan kotajuhliin. Ainoana ehtona oli, että kakussa tulisi olla elementtejä Lapin luonnosta, koska sankari on kotoisin Kemijärveltä. Tällainen oli siis lopputulos.

Eilen tein asiakkaittemme iloksi taas perunarieskoja, koska perunamuussia oli jäänyt niin paljon yli illalliselta. Tällaisia herkkuja syntyi kyökissä eilen:

Ihania herkkuja namm namm :D

Tänään vietän päivääni vapaalla, joten ajattelin käydä Ivalossa pitkästä aikaa. Lisäksi tarkoitus olisi ulkoilla, koska ilmat ovat olleet hurmaavia viimeaikoina. Aurinko on alkanut paistamaan todella keväisesti ja lämpötilatkin ovat siedettäviä. Toivottavasti viimekuun kaltaisia hirmupakkasia ei enää täällä tarvitsisi kokea.

Kartanon emäntä

Revontulet ovat näytelleet parasta antiaan viimepäivinä. Väriloisto on ollut melkoista ja viimeinkin olen jopa onnistunut napsimaan muutamia kuvia omallakin kameralla. 

Kuvannut Timo Halonen

Olen huomannut viimeaikoina, että kartanosta on tullut todellakin minulle enemmän koti kuin työpaikka. Kuljen täällä villasukat jalassa ympäri ämpäri, saatan olla matkalla toimistosta kyökkiin mutta istahtaa keskelle eteisen lattiaa rupattelemaan vieraidemme kanssa. Hommat vaihtuvat lennossa, ensin keittiössä hääräämässä lounasta josta suoraan hiihtovermeet niskaan ja ladulle opastamaan hiihtämistä. Tuntuu tosiaankin siltä, että kaikki vieraamme ovat ikään kuin ”tuttaviamme”, jotka tunnemme nimeltä ja he ovat täällä osa meitä. 

Chrisin albumista

Täällä elo tuntuu niin leppoisalta, että vaikka kiire on ollut kova näin high seasonin aikaan, ei täällä paljon työtunteja silti lasketa tai mietitä. Töitä tehdään silloin kun niitä on, enkä minä voi vain sanoa vieraillemme, että ”nyt Susanna lähteepi tästä vapaalle”.

Olen nauttinut suunnattomasti täällä olostani, vaikka viimeaikoina eloni onkin pyörinyt vahvasti kartanon ympärillä. Kylälläkään en ole ehtinyt oikein käymään. Meillä on taas talo täynnä ja huomiselle tiedossa olisi rantasaunan ja paljun lämmitystä! Arvatkaa kuka tykkää?